Kyllä, huomenna istun taas ikioman pöytätietokoneeni edessä ihanassa kodissani kaukana ötököistä ja puuseinistä! Mikä hauskempaa, isoveli ilmoitti uuden tietokoneen asennuksen ja kytkennän olevan viimeistä silausta vaille valmis. Pääsen siis siirtämään tiedostojani uudelle vanhalle koneelle. Olisinhan minä voinut kokonaan uuden ja tuliterän koneenkin hankkia, mutta kun isoveljeltä liikeni hänen vanha koneensa (joka on parempi kuin minun nykyinen.. vai entinen?) ja sen sai vain parilla huntilla, niin tottakai ostin sen.
Täällä on muuten satanut kuuromaisesti koko päivän. Välillä tulee kolmesta viiteen minuuttiin kestäviä jaksoja, jolloin vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Ulos kun katsoo, niin näyttäisi olevan sumuista, kun vettä tulee niin paljon. Ukkosti jopa kerran. Ihmettelen vain, että minne se salama oikein iski, kun mökki tärisi. Ulkona ei kuitenkaan vielä näy savua tai lieskoja metsäpalon merkiksi, joten olkoon.
Toivottavasti Vaasan suunnalla ei sada. Kaveri lähti nimittäin Rockperryyn, joten olisi kurjaa jos siellä nyt sataisi. Olisin minä itsekin halunnut kyseisille festareille (olisin halunnut myös Saunaan, en päässyt), mutta matka on hieman turhan pitkä eikä lupaa olisi kuitenkaan irronnut. Ei noiden festareiden missaaminen niin pahasti sattunut, varsinkin kun pääsin kesän alussa katsomaan Judas Priestiä. Ostin liput tyyliin viittä päivää ennen konserttipäivää ja silti sain hyvät paikat. Se oli muuten loistava keikka, ihan vain tiedoksi niille ketkä eivät paikalle päässeet.
Tähän kesään on kyllä mahtunut ja tulee vielä mahtumaan kaikenlaista. Judas Priestin keikkaa, Turussa käymistä, omalla mökillä oloa, äidin mökillä oloa, Tampereelle menoa... Tampereelle olen lähdössä noin viikon päästä. Mutta siitä lisää myöhemmin, ruoka on kuulemma valmista.
Älkää hukkuko tuonne kuurosateeseen!
Sä olet kaikki, mikä täyttää maailman
Loputon retki halki tuntemattoman
Kahdeksas ihme, sitä aina odotin
Nuoruuden lähde, jota kauan janosin
~Kilpi - Kahdeksas Ihme
perjantai, 18. heinäkuu 2008
Piina lähenee loppuaan
keskiviikko, 16. heinäkuu 2008
Epäjärjestelmällistä kaaosta
Otsikko on vaihteeksi täysin random, mutta tuskin sisältökään sen merkityksellisempää on.
Olen nyt ollut mökillä reilut viisi päivää, ja aika hyvin olen onnistunut levittämään tavarani niin omaan aitanpuoliskooni kuin ihan 'päämökkiinkin' asti. Ja juuri kun pääsin sanomasta (kirjoittamasta?), minulle tultiin sanomaan että siivoappa vähän. Mutta ääh, ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen perustanut toimistoni jälleen olohuoneeseen, joten pienen pöydän on vallannut ikivanha läppäri yhdessä likaisten astioiden ja erilaisten karkki- ja sipsipussien kanssa. Kaunista.
Oma huoneeni kotona on kyllä vielä sekaisempi. Jos oikein muistan, lattialla on vieläkin ystäväni viime yökylävierailun jäljiltä patja sekä petivaatteet. Muutenkin koko pieni huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa; vaatteita on siellä täällä, lattia on lähinnä roskien peitossa ja puolet astiakaappimme sisällöstä on levitetty pitkin poikin. Ja vaikka huoneen siivoisi kuinka perusteellisesti, se alkaa näyttää yhtä sekaiselta viimeistään kahden viikon kuluttua siivouksesta. Eikä siivouksen jälkeen koskaan löydä mitä etsii.
Eikö se olekin yleisin syy siivoamattomuuteen? "Jos nyt siivoan, niin en kyllä enää löydä mitään tärkeää." Niin, minunkin oli vaikea alkaa etsiä sanakirjaa kirjahyllystä sen sijaan, että se olisi lojunut toisen nojatuolini alla roskien seassa odottamassa käyttöä. Nyt se on kyllä jo palautettu 'oikealle' paikalleen. Koko kirja on jo niin vanha, että siitä on kannet lähtenyt aikoja sitten ja sivujakin puuttuu muutama. Sille ei ehkä tee hyvää pyöriä ruuanmurujen kanssa. No mitä pienistä.
Ostostelevisio on ollut tuossa taustalla auki koko aamun. Kun katsoo uudestaan ja uudestaan noita kolmea (no ehkä neljää, korkeintaan viittä) tuote-esittelyä, jotka siinä ovat pyörineet, ei voi kuin ihmetellä. Silloin kun olin pieni, mainoksia oli niin paljon erilaisia, että televisiota täytyi tuijottaa kahdesta kolmeen tuntiin, että oli nähnyt ne kaikki. Nyt sama hoituu tunnissa. Ehkä ostosTV ei olekaan niin kannattava paikka. Epäilys vahvistuu kun katsoo noidenkin tuotteiden tarjouksia. "Tilaa nyt, niin saat kaksi yhden hinnalla! Lisäksi kymmenen lisäsuutinta! Ja vielä kantokassi! Henkareita! Saatte ihan mitä vaan kaupanpäälliseksi kun vain ostatte, pliis!" Tämäpäs poikkesi aiheessa, mutta toisaalta, kyllä nyt omassa blogissaan saa vetää aiheen vierestä niin paljon kuin haluaa. Ei kai tätä minun lisäkseni kukaan luekaan, että ei pitäisi edes häiritä?
Vielä kaaokseen palatakseni, alkaa nakertaa tämä kaiuttimien rikkioleminen. Ja tuo netti oikeasti vihaa sisätiloja, tälläkin hetkellä arvon Mokkula on kiilattu onkivan ankkapatsaan ja tuikkupidikkeen väliin, jotta se pysyisi millilleen oikeassa asennossa. Ja silti se tökkii. Onneksi tätä mökkipiinaa on jäljellä enää sellaiset neljä päivää, ja kun pääsen kotiin, on rakas isoveljeni asentanut uuden tietokoneeni. Joskus on mahtavaa, että isoveli tietää tietokoneista melkein kaiken. Kunhan vain ulkoinen kovoni on säilynyt operaatiosta hengissä, muuten tulee kuolema. Mutta eipä nyt maalailla piruja sienille. Shrooms.
Tässähän sitä oli jo vuodatusta yhdelle päivälle. Tai kahdelle päivälle, kun eilen pääsi unohtumaan.
Kaaoksen kuningas
Pimeyden ruhtinas
Heikkojen valtias
Pahuuden messias
~Kilpi - Kaaoksen Kuningas
Olen nyt ollut mökillä reilut viisi päivää, ja aika hyvin olen onnistunut levittämään tavarani niin omaan aitanpuoliskooni kuin ihan 'päämökkiinkin' asti. Ja juuri kun pääsin sanomasta (kirjoittamasta?), minulle tultiin sanomaan että siivoappa vähän. Mutta ääh, ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen perustanut toimistoni jälleen olohuoneeseen, joten pienen pöydän on vallannut ikivanha läppäri yhdessä likaisten astioiden ja erilaisten karkki- ja sipsipussien kanssa. Kaunista.
Oma huoneeni kotona on kyllä vielä sekaisempi. Jos oikein muistan, lattialla on vieläkin ystäväni viime yökylävierailun jäljiltä patja sekä petivaatteet. Muutenkin koko pieni huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa; vaatteita on siellä täällä, lattia on lähinnä roskien peitossa ja puolet astiakaappimme sisällöstä on levitetty pitkin poikin. Ja vaikka huoneen siivoisi kuinka perusteellisesti, se alkaa näyttää yhtä sekaiselta viimeistään kahden viikon kuluttua siivouksesta. Eikä siivouksen jälkeen koskaan löydä mitä etsii.
Eikö se olekin yleisin syy siivoamattomuuteen? "Jos nyt siivoan, niin en kyllä enää löydä mitään tärkeää." Niin, minunkin oli vaikea alkaa etsiä sanakirjaa kirjahyllystä sen sijaan, että se olisi lojunut toisen nojatuolini alla roskien seassa odottamassa käyttöä. Nyt se on kyllä jo palautettu 'oikealle' paikalleen. Koko kirja on jo niin vanha, että siitä on kannet lähtenyt aikoja sitten ja sivujakin puuttuu muutama. Sille ei ehkä tee hyvää pyöriä ruuanmurujen kanssa. No mitä pienistä.
Ostostelevisio on ollut tuossa taustalla auki koko aamun. Kun katsoo uudestaan ja uudestaan noita kolmea (no ehkä neljää, korkeintaan viittä) tuote-esittelyä, jotka siinä ovat pyörineet, ei voi kuin ihmetellä. Silloin kun olin pieni, mainoksia oli niin paljon erilaisia, että televisiota täytyi tuijottaa kahdesta kolmeen tuntiin, että oli nähnyt ne kaikki. Nyt sama hoituu tunnissa. Ehkä ostosTV ei olekaan niin kannattava paikka. Epäilys vahvistuu kun katsoo noidenkin tuotteiden tarjouksia. "Tilaa nyt, niin saat kaksi yhden hinnalla! Lisäksi kymmenen lisäsuutinta! Ja vielä kantokassi! Henkareita! Saatte ihan mitä vaan kaupanpäälliseksi kun vain ostatte, pliis!" Tämäpäs poikkesi aiheessa, mutta toisaalta, kyllä nyt omassa blogissaan saa vetää aiheen vierestä niin paljon kuin haluaa. Ei kai tätä minun lisäkseni kukaan luekaan, että ei pitäisi edes häiritä?
Vielä kaaokseen palatakseni, alkaa nakertaa tämä kaiuttimien rikkioleminen. Ja tuo netti oikeasti vihaa sisätiloja, tälläkin hetkellä arvon Mokkula on kiilattu onkivan ankkapatsaan ja tuikkupidikkeen väliin, jotta se pysyisi millilleen oikeassa asennossa. Ja silti se tökkii. Onneksi tätä mökkipiinaa on jäljellä enää sellaiset neljä päivää, ja kun pääsen kotiin, on rakas isoveljeni asentanut uuden tietokoneeni. Joskus on mahtavaa, että isoveli tietää tietokoneista melkein kaiken. Kunhan vain ulkoinen kovoni on säilynyt operaatiosta hengissä, muuten tulee kuolema. Mutta eipä nyt maalailla piruja sienille. Shrooms.
Tässähän sitä oli jo vuodatusta yhdelle päivälle. Tai kahdelle päivälle, kun eilen pääsi unohtumaan.
Kaaoksen kuningas
Pimeyden ruhtinas
Heikkojen valtias
Pahuuden messias
~Kilpi - Kaaoksen Kuningas
maanantai, 14. heinäkuu 2008
It's raining...
ei miehiä, mutta vettä senkin edestä. Juuri maalattu aitta tykkää hyvää, samoin koira.
Maalausoperaatio oli kyllä muutenkin varsin mielenkiintoinen. Ensin piti pelätä, että kaatuvatko seinät päälle, kun koko tönö tuntui heiluvan. No ei seinät kaatuneet, mutta ikkuna kyllä. Täpärästi sain kuitenkin ikkunankarmista kiinni, joten vahingoilta vältyttiin. Television antenni kyllä lensi aika komeasti, mutta eipä vaan hajonnut.
Olo alkaa näin iltaa kohden tuntua hieman hassulta, joskaan en tiedä johtuuko se eilen mainitusta mökkihöperöisyydestä vai maalihöyryistä, joita olen koko päivän hengitellyt. Coca Cola Lightia vaan naamaan niin kyllä se siitä. Suonissani ei enää virtaa verta vain kokista. Ehkä siksi olen säästynyt hyttysenpistoilta.
Eilen onnistuin jälleen rikkomaan läppärini kaiuttimet. Äänet kuuluvat vain jos kuuntelee kuulokkeilla, ja silloinkin todellatodella hiljaisena. Ja kyllä tämä tekniikan ihmelapsi on tarkistanut ääniasetukset viiteen kertaan tuloksetta. Joten kuunnellaan mp3-soitinta tai televisiota. Tällä hetkellä täällä pauhaa se jälkimmäinen.
Näin maalihuuruissa ei oikein järkevää tekstiä irtoa. Tai jokainenhan määrittelee itse järkevän tekstin, mutta yleisellä tasolla (mikä on yleinen taso, siitäkin voisin runoilla pitkään ja ympäripyöreästi) tämä ei ole järkevää. Siksi siirryn vuodattamaan höyrystyneet aivoni raapaleiden tai runojen tai muun vastaavan kirjoittamiseen.
Päivän biisi onkin tänään hieman hankalampi valinta, mutta se on yhtä hyvä kuin eilinenkin.
Tough as steel
Stop at nothin'
Look at fate in the face
Don't take no for an answer
Grab the lead in the race
~Judas Priest - Rock Hard Ride Free
Maalausoperaatio oli kyllä muutenkin varsin mielenkiintoinen. Ensin piti pelätä, että kaatuvatko seinät päälle, kun koko tönö tuntui heiluvan. No ei seinät kaatuneet, mutta ikkuna kyllä. Täpärästi sain kuitenkin ikkunankarmista kiinni, joten vahingoilta vältyttiin. Television antenni kyllä lensi aika komeasti, mutta eipä vaan hajonnut.
Olo alkaa näin iltaa kohden tuntua hieman hassulta, joskaan en tiedä johtuuko se eilen mainitusta mökkihöperöisyydestä vai maalihöyryistä, joita olen koko päivän hengitellyt. Coca Cola Lightia vaan naamaan niin kyllä se siitä. Suonissani ei enää virtaa verta vain kokista. Ehkä siksi olen säästynyt hyttysenpistoilta.
Eilen onnistuin jälleen rikkomaan läppärini kaiuttimet. Äänet kuuluvat vain jos kuuntelee kuulokkeilla, ja silloinkin todellatodella hiljaisena. Ja kyllä tämä tekniikan ihmelapsi on tarkistanut ääniasetukset viiteen kertaan tuloksetta. Joten kuunnellaan mp3-soitinta tai televisiota. Tällä hetkellä täällä pauhaa se jälkimmäinen.
Näin maalihuuruissa ei oikein järkevää tekstiä irtoa. Tai jokainenhan määrittelee itse järkevän tekstin, mutta yleisellä tasolla (mikä on yleinen taso, siitäkin voisin runoilla pitkään ja ympäripyöreästi) tämä ei ole järkevää. Siksi siirryn vuodattamaan höyrystyneet aivoni raapaleiden tai runojen tai muun vastaavan kirjoittamiseen.
Päivän biisi onkin tänään hieman hankalampi valinta, mutta se on yhtä hyvä kuin eilinenkin.
Tough as steel
Stop at nothin'
Look at fate in the face
Don't take no for an answer
Grab the lead in the race
~Judas Priest - Rock Hard Ride Free
sunnuntai, 13. heinäkuu 2008
Urbaania mökkielämää
Ensimmäinen askeleeni blogien maailmaan tapahtuu yllättävästi mökillä. Keskellä korpea, jossa puhelimet eivät toimi kunnolla, televisiosta häviää kuva ja nettiyhteys toimii yhtä nopeasti kuin betoniin valettu etana liikkuu. Eikä silti olla kuin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Silloin joskus, ehkä viisi-kuusi vuotta sitten, täällä lomailua pystyi oikeasti kutsumaan mökkielämäksi, ulkovessoineen päivineen. Nyt täältä löytyy kolme televisiota + televisioviritin tietokoneeseen, dvd-soittimet, digiboksit ja se paljon mainostettu liikkuva laajakaista. Ja sisävessa.
Oma aitta varmaan kelpaisi monelle, mutta minä en ole innoissani. Onhan se mukavaa, että saa datailla rauhassa kuten kotonakin, mutta löytyy tästä kopperosta puutteitakin. Lämmitys on yksi sellainen. Ah, juhannuksena oli suorastaan loistavaa herätä aamuyöllä siihen, että on aivan jäässä. Vaikka olin hautautunut peiton alle ja ylläni oli reilusti enemmän vaatteita, kuin mitä yövaatteina yleensä käytetään, täällä oli silti aivan saamarin kylmä. Ötökätkin tykkäävät majailla täällä, ja minulla on paha tapa panikoida niiden lähettyvillä.
Herää kuitenkin kysymys, miksi tänne pitää raahautua kesällä joka viikonloppu ja vielä viikollakin, kun täällä ei muuta tehdä kuin maataan sohvalla katsomassa televisiota. Välillä kirotaan, kun kuva pätkii. Ennen joku saattoi lähteä kalaan tai marjametsälle, nyt ei jaksa sitäkään. Tai sitten hääritään koko päivä keittiössä leipoen niin paljon pullaa ja kakkua, että ne riittäisivät koko Suomen armeijalle. Auringonottokin onnistuisi paremmin kotona, sillä täällä joko sataa tai on täysin pilvinen taivas. Aina.
Minullekaan ei ole täällä parempaa tekemistä kuin hakata läppärin näppäimistöä, ja kertoa siitä maailmalle (eli muutamalle ihmiselle). Mökkielämä ei sovi minulle sitten yhtään. Tulen hulluksi aka mökkihöperöksi.
Aamupalakin on vielä syömättä, joten voisin lähteä ryöstöretkelle keittiöön. Laitetaan nyt loppuun vielä pätkä 'päivän biisistä', joka on tällä kertaa myös blogin nimi. Taidankin tehdä 'päivän biisistä' ihan tavan, vaikka en välttämättä ehdi joka päivä tänne sepittelemään.
Että hyvät päivänjatkot vaan ja sillee, kuunnelkaa päivän biisi, se on hyvä.
Peace of mind, you run away from me
So make me lose my mask of sanity
~Children of Bodom - Mask of Sanity
Silloin joskus, ehkä viisi-kuusi vuotta sitten, täällä lomailua pystyi oikeasti kutsumaan mökkielämäksi, ulkovessoineen päivineen. Nyt täältä löytyy kolme televisiota + televisioviritin tietokoneeseen, dvd-soittimet, digiboksit ja se paljon mainostettu liikkuva laajakaista. Ja sisävessa.
Oma aitta varmaan kelpaisi monelle, mutta minä en ole innoissani. Onhan se mukavaa, että saa datailla rauhassa kuten kotonakin, mutta löytyy tästä kopperosta puutteitakin. Lämmitys on yksi sellainen. Ah, juhannuksena oli suorastaan loistavaa herätä aamuyöllä siihen, että on aivan jäässä. Vaikka olin hautautunut peiton alle ja ylläni oli reilusti enemmän vaatteita, kuin mitä yövaatteina yleensä käytetään, täällä oli silti aivan saamarin kylmä. Ötökätkin tykkäävät majailla täällä, ja minulla on paha tapa panikoida niiden lähettyvillä.
Herää kuitenkin kysymys, miksi tänne pitää raahautua kesällä joka viikonloppu ja vielä viikollakin, kun täällä ei muuta tehdä kuin maataan sohvalla katsomassa televisiota. Välillä kirotaan, kun kuva pätkii. Ennen joku saattoi lähteä kalaan tai marjametsälle, nyt ei jaksa sitäkään. Tai sitten hääritään koko päivä keittiössä leipoen niin paljon pullaa ja kakkua, että ne riittäisivät koko Suomen armeijalle. Auringonottokin onnistuisi paremmin kotona, sillä täällä joko sataa tai on täysin pilvinen taivas. Aina.
Minullekaan ei ole täällä parempaa tekemistä kuin hakata läppärin näppäimistöä, ja kertoa siitä maailmalle (eli muutamalle ihmiselle). Mökkielämä ei sovi minulle sitten yhtään. Tulen hulluksi aka mökkihöperöksi.
Aamupalakin on vielä syömättä, joten voisin lähteä ryöstöretkelle keittiöön. Laitetaan nyt loppuun vielä pätkä 'päivän biisistä', joka on tällä kertaa myös blogin nimi. Taidankin tehdä 'päivän biisistä' ihan tavan, vaikka en välttämättä ehdi joka päivä tänne sepittelemään.
Että hyvät päivänjatkot vaan ja sillee, kuunnelkaa päivän biisi, se on hyvä.
Peace of mind, you run away from me
So make me lose my mask of sanity
~Children of Bodom - Mask of Sanity
