ei miehiä, mutta vettä senkin edestä. Juuri maalattu aitta tykkää hyvää, samoin koira.
Maalausoperaatio oli kyllä muutenkin varsin mielenkiintoinen. Ensin piti pelätä, että kaatuvatko seinät päälle, kun koko tönö tuntui heiluvan. No ei seinät kaatuneet, mutta ikkuna kyllä. Täpärästi sain kuitenkin ikkunankarmista kiinni, joten vahingoilta vältyttiin. Television antenni kyllä lensi aika komeasti, mutta eipä vaan hajonnut.
Olo alkaa näin iltaa kohden tuntua hieman hassulta, joskaan en tiedä johtuuko se eilen mainitusta mökkihöperöisyydestä vai maalihöyryistä, joita olen koko päivän hengitellyt. Coca Cola Lightia vaan naamaan niin kyllä se siitä. Suonissani ei enää virtaa verta vain kokista. Ehkä siksi olen säästynyt hyttysenpistoilta.
Eilen onnistuin jälleen rikkomaan läppärini kaiuttimet. Äänet kuuluvat vain jos kuuntelee kuulokkeilla, ja silloinkin todellatodella hiljaisena. Ja kyllä tämä tekniikan ihmelapsi on tarkistanut ääniasetukset viiteen kertaan tuloksetta. Joten kuunnellaan mp3-soitinta tai televisiota. Tällä hetkellä täällä pauhaa se jälkimmäinen.
Näin maalihuuruissa ei oikein järkevää tekstiä irtoa. Tai jokainenhan määrittelee itse järkevän tekstin, mutta yleisellä tasolla (mikä on yleinen taso, siitäkin voisin runoilla pitkään ja ympäripyöreästi) tämä ei ole järkevää. Siksi siirryn vuodattamaan höyrystyneet aivoni raapaleiden tai runojen tai muun vastaavan kirjoittamiseen.
Päivän biisi onkin tänään hieman hankalampi valinta, mutta se on yhtä hyvä kuin eilinenkin.

Tough as steel
Stop at nothin'
Look at fate in the face
Don't take no for an answer
Grab the lead in the race

~Judas Priest - Rock Hard Ride Free